Suomalainen on ylpeä työstään. Jopa niin ylpeä, että hommia paiskitaan terveyden ja parisuhteen kustannuksella. Vapaa-aika nyt on luusereiden hommaa muutenkin. Jos vapaa-aikaa kuitenkin jostain syystä on, se pitää kuluttaa itsensä kehittämiseen! Työnantaja on tietenkin mielissään tästä ominaisuudesta. Työn tehokkuuden maksimointi on sääntö numero yksi suunnilleen joka paikassa. Koska kaiken mittari on raha. Eläköön Markkinatalous!
 
Ennen vanhaan sentään ihmiset pitivät hyvällä omallatunnolla taukoja ja työn teko oli kivaa. Noin yleensä, ainakin välillä. Nyt jokaista ylimääräistä tupakka- tai facebook-tauon pitäjää katsotaan kuin varasta. Ettäs kehtaa varastaa aikaa, joka nimenomaan on tarkoitettu työn tekemiseen. Tehokkuutta työnantajan puolelta on vähentää väkeä. Siis sitä duunariporukkaa. Sitten ihmetellään, kun Aune 50v uupuu. Ja sairastaa. Mutta hätä keinot keksii: Jos sairasloman syynä on uupumus, ei työnantajan tarvitse maksaa sairausajan palkkaa. Siitäs sait, ruoja! 
Trendikkäämpää onkin hankkia työperäinen sairaus. Toisilla tosin kunto kestää vaikka pää ei. Onneksi alkoholismi on sentään vielä kunnon sairaus, ja siitä ei polteta ihmistä roviolla kuten tupakoitsijoita. (Noin kuvainnollisesti - toistaiseksi)  Siis ryyppäämään vaikka ei välttämättä niin huvittaisikaan. Maassa maan tavalla. No, ei nyt juututa tabuun nimeltä viina…..
 
Työmarkkinoilla pitäisi ahertaa kuin hullu, että pärjää. Tätä mieltä ainakin on iso osa työelämää aloittelevista nuorista. Ja jostain syystä isoa osaa pelottaa tämä hullunmylly. Tyhmiä moukkia, opiskelisivat markkinataloutta, niin tietäisivät mikä on tärkeää...  Iso läjä nuoria syrjäytyy ja jää jopa eläkkeelle masennuksen vuoksi. Vaikka eivät ole töissäkään olleet. Seuraus: Työuria on pidennettävä ja nuorille taattava jokin opiskelu tai työpaikan tapainen. Muuten elät yli varojesi! Jos et jaksa, sinun on pakko. Kun itse syyn hoitaminen olisi liian hankalaa ja ehkä jopa kallista, Herra siunatkoon. Kuinka paljon BKT mahtaisikaan laskea, jos työstä tulisi mielekästä?
 
Onneksi tätä maata pitävät pystyssä ahkerat uraihmiset, joille perhe ja lapset ovat jonkinlainen hailea optio jossain tulevaisuudessa. Nyt on tärkeää syödä terveellisesti, ei saa tupakoida, alkoholia juuri sen verran ettei humallu. (Tähän auttaa se, että juo mahdollisimman pahan makuista etyyliä). Muodikas pitää tietenkin olla, ja ulkomaalaisystävällinen. Ydinvoimaa kuuluu vastustaa, (hiilivoiman aiheuttamista kuolemista puhuminen ei ole trendikästä). Tuulivoima on tosi jees. Siis periaatteessa, siellä jossain. Hiilijalanjäljestä pitää olla huolissaan (golf-reissu Espanjaan tosin on ihan Must-juttu), ja puhtaan veden riittävyydestä. Sekä tietysti lihakarjan tuotannosta ja nälänhädästä yleensä. Ja Kiinan ihmisoikeuksista, Venäjän katulapsista, malariasta. Ja jätevesiasetuksesta
(mutta ei saa masentua tai uupua)
 
Mielestäni tämä koko skenaario kuvaa kovin hyvin suomalaista ajattelutapaa hoitaa isoja asioita. Jos jokin asia ei skulaa, käsketään vähän kovemmin. Jos ei edelleenkään päästä tavoitteeseen A vaan tuloksena on seuraus B, kielletään seuraus B. Rikkeestä sanktio. Problem solved. Voi tätä hyvinvointivaltiota, jossa ihmiset kirkuvat ja pelkäävät Fukushiman ydinvoimalaonnettomuuden seurauksia, ja kun se ei tapakaan, he tappavat itse itsensä lääkkeillä ja viinalla.
Mutta siitä joku toinen kerta.
Hyvää yötä.
(Tulikos nyt kärjistettyä asioita tarpeeksi? )